Tänään oli jännä päivä. Jännä ja aikamoinen..Tapsa oli työmatkalla, joten minulla oli ohjelmassa koirien uittamista ja juoksuttamista, treffit Suomikoululla ja Marinassa. 1/3 tapahtui ja sekin hieman heikosti..Osasin ajaa jo Al Qudraan, mutta jälleen kerran paluumata oli liian vaikea. Eksyin sellaiselle tielle, mitä piti ajaa n. 11km, kunnes pääsin kääntymään takaisin. aikataulu persiillään jo nyt. Ehdin laittaa Suomikoulutreffille viestiä että olen myöhässä. No, ei kun kannan Nellan pihalle, ja potkasen oven kiinni ettei karkaa. Pesin koirat ja sitten portille että pääsen autoa tyhjentämään ja avaamaan oven. Hauska huomata että portti oli pamahtunut lukkoon. Avain ovessa, mutta ulkopuolella. Ympärillä n. 2 m korkea muuri. Pihalla minä ja koirat. Ei puhelinta. Nousin muurille ja huhuilin portinvartijaa, mutta ei tulosta. En keksinyt muuta kuin että muurille ja on hypättävä alas. Näin tein. Teoriassa ok, mutta toteutus pätki. Aika pahasti. Koska hyppy olisi minulle tosi korkea, laitoin kädet muurin päälle, käännyin kasvot muuria päin ja hyppäsin. Aivot eivät antaneet käskyä käsille irrottaa muurista, joten kun raskas kroppani jysähti alas, olkapäissä jysähti kunnolla. Tuntui kuin kädet olisi irronneet kropasta. Samalla hirveä kipu niskaan. Ensimmäinen ajatus oli että nyt mä halvaannun. Onneksi en. Mutta molemmat olkapäät on tosi kipeenä, kädet ei oikein toimi ja pää ei kierry kunnolla. Huomenna vasta näkee kuinka pahaa tuhoa sain tällä kertaa aikaiseksi.

No, koulutreffini olikin kiireinen ja sain viestiä ettei ehdi tapaamaan. Vuodatin hänelle vistissä koko tapahtuman ja totesin olevani helpottunut että tapaaminen siirtyi. Siis emme ole tavanneet ja tämä oli hänelle lähes ensimmäinen tieto minusta. Ei lienee vaikeaa hahmottaa mitä minusta ajattelee,,Kolmannetkin treffit siirtyivät, mutta onneksi huomiselle vaan. Olen menossa hakemaan jotain tosi ihanaa. Joululahja itselleni.

Huomenna taas uusi päivä ja uudet seikkailut..